Toiseuttava termistö kuuluu menneisyyteen

Kieli on yksi tärkeimmistä työkaluistamme tai vastakkaisessa tapauksessa vahingoittava aseemme. Meillä on oikeus ja etu valita, millä tavoin me käytämme sitä. Kieli voi murtaa seiniä ihmisten välillä, lisätä hyväksyntää ja purkaa ennakkoasenteita. Toisaalta se voi myös etäännyttää meitä toisistaan, satuttaa ja syrjäyttää ihmisiä.

Sosiaali- ja terveysalalla työskennellessä havaitsen edelleenkin sellaisten termien käyttöä, mitkä eivät ole paikkansapitäviä ja vääristävät todellisuutta. Käytettävät sanat saattavat olla stigmatisoivia, loukkaavia ja toiseuttavia. Onneksi tämä on useimmiten poikkeus, eikä sääntö. Ja siltikin haluan ylläpitää keskustelua aiheesta.

Puhuttaessa median luomista mielikuvista törmäämme harmillisen usein siihen, että huono uutisointi voi leimata esimerkiksi vähemmistöryhmiä, liittää jonkun negatiivisen ilmiön konkreettiseen vähemmistöryhmään, lietsoa vihaa ja ruokkia perättömiä ennakkoasenteita ihmisiä kohtaan. Toisena haasteena on se, että olemassa olevia termejä käytetään väärin tietämättä, mitä esimerkiksi termit juridisella tasolla tarkoittavat tai millainen tausta termien synnyllä on.

Tietämättömyys on pohja väärille tulkinnoille

Toisinaan viestintä on yleistävää. Viestiessään jonkun kohderyhmän erikoisesta tarpeesta yleistämistä tulisi välttää. Yleistämisen taustalla voi olla kiire tai yksinkertaisesti väärä tulkinta tilanteesta. Tämä kaikki on vahingollista yhteiskunnalle, joka saattaa alkaa esimerkiksi pelätä tiettyä ihmisryhmää tai kohderyhmää. Tämä on haastavaa ammattilaisille, jotka auttavat ihmisiä haastavissa elämäntilanteissa ja kampailevat ennakkoluuloja vastaan. Ja ennen kaikkea tämä on vahingollista ihmisille, joita uutisointi koskee.

Ongelmallista on myös keinotekoinen mielleyhtymien luominen asioiden välillä. Viimeaikainen uutisointi nuorten tekemistä rikoksista on herättänyt kiivasta keskustelua, sillä toimittaja liitti maahan muuttamisen ja rikosten tekemisen yhteen. Hän loi perustelemattoman syy-seuraussuhteen. Tällaisessa viestimisessä on monta ongelmakohtaa. Uutisoinnista jäivät pois pohdinta ja tieto siitä, että rikoksilla oireilevien nuorten yhdistävänä tekijänä on huonovointisuus, jonka taustalla on kullakin yksilöllisiä syitä. Näitä syitä voivat esimerkiksi olla turvattomuus, traumaattiset kokemukset ja syrjäyttämisen kokemus. Väite, että rikosten taustalla on kokemus maahan muuttamisesta, ei pohjaudu mihinkään tutkittuun tietoon ja on vaarallisen yleistävä. Epäpätevää puhumista moinen on myös sen vuoksi, että tiettyjä termejä käytetään väärin olettaen, että henkilö edustaa kyseistä ryhmää. Tässä esimerkissä on todennäköisesti oletettu nuorten olevan ulkomaalaistaustan omaavia nuoria esimerkiksi ei-valkoisen ihon perusteella. Olettamus on täysin väärin.

Ulkomaalaistaustaisuus voidaan kokea sekä etnisenä että identiteettikysymyksenä. Esimerkiksi Suomeen adoption kautta muuttaneet ihmiset eivät koe olevansa ulkomaalaistaustaisia vaan identifioivat itseään valtaväestöön kuuluviksi suomalaisiksi. Samoin osalla Suomeen muuttaneiden vanhempien Suomessa syntyvillä lapsilla voi olla vahva suomalaisen ihmisen identiteetti.

Ammattilaiset ovat avainasemassa

Toki tulee huomioida, että median saama tieto perustuu siihen, millä tavoin ihmisten kanssa työtä tekevät viestivät ulospäin ja millaisia sanoja he käyttävät asiakkaistaan. On ilmiselvää, että mikäli ammattilainen viestii ihmisestä epäkunnioittavalla tai vanhahtavalla sanalla, se tarttuu muihin.

Ammattilaisilla voi itsellään olla puutteellinen tieto siitä, mitä termejä on sopivaa käyttää. Ammattilaisten suusta voi kuulua ”prostituoitu”, ”rikollinen”, ”narkomaani” tai ”juoppo” sekä ”maahanmuuttaja”. Kaikki nämä sanat ovat ongelmallisia monilla tavoin. Onneksemme lukuisat järjestöt ovat ottaneet kantaa siihen, kuinka erilaisista ihmisistä tulisi viestiä kunnioittavasti. Aiheista on tehty oppaita ja kirjoitettu blogeja. Käytäntöön on toki vielä matkaa.

Eräs toinen ongelma on se, että käytettävä sana viittaa vahvasti henkilön ominaisuuteen eikä väliaikaiseen elämäntilanteeseen. Ammattilaiset kohtaavat ihmisen yksittäisen haasteen tai ongelmatilanteen yhteydessä, jolloin he helposti myös tarkastelevat ihmistä ”kapeasta” näkövinkkelistä. Esimerkiksi asunnottomuuspalveluissa ihmiset nähdään ennen kaikkea ”asunnottomina” unohtaen, että haastavaan elämäntilanteeseen mahtuu muitakin rooleja, vaikkapa vanhemmuutta ja opiskelua. Ammattilaisten käyttämä termi määrittele ihmisen identiteettiä. Ulkopuolelta määritelty identiteetti puolestaan estää ihmisiä löytämästä itselleen sopivaa roolia yhteiskunnassa. Vääräksi koettu identiteetti voi olla esteenä palveluihin hakeutumiselle ja myöhemmin toivotun elämäntilanteen saavuttamiselle. Termi on leimaava, etäännyttävä ja toiseuttava. Vahvistamalla ihmisen identiteettiä viemme häneltä itsemääräämisoikeuden, oikeuden määritellä oman identiteettinsä, oikeuden määritellä oman roolinsa yhteiskunnassa, oikeuden kotiutua sekä oikeuden autonomiaan ja valtaan. Emme tee sitä tietoisesti, mutta epätietoisuus ei poista itse tekoa ja teon vaikutusta.

Tutki, tiedä ja kysy apua

On tärkeää kiinnittää huomiota sanoihin ja miettiä, onko niiden muoto syrjäyttävä. Esimerkiksi sen sijaan, että käyttäisit sanaa asunnoton, voisitko kuvitella puhuvasi asunnottomuutta kokevista tai kokeneista ihmisistä? Tällöin viittaisit siihen, että asunnottomuus on väliaikainen elämäntilanne eikä ihmisen ominaisuus. Tai esimerkiksi sanan työtön sijaan käyttäisitkö mieluummin työttömyyttä kokeva ihminen? Sävyllä on merkittävä ero.

Aihe on haastava, ja aina ei ole aikaa perehtyä kaikkeen. Muista, että asioiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Aina voi kysyä ihmiseltä itseltään, miten hänestä tulisi puhua. Pohdi, mitä asiaa olet viestimässä, kenestä konkreettisesti on kyse ja onko sinulla tarpeeksi tietoa voidaksesi viestiä, kuten ajattelit sen tehdä.

Sana- ja termivalintojen taustalla voi olla rakenteiden asettamia vaatimuksia, kuten rahoittajien suosima merkkimäärä hakulomakkeessa, yleinen kiinnittynyt tapa puhua tai yksinkertaisesti tietämättömyys.

On äärettömän vaikeaa alkaa käyttää uutta sanastoa, jos virallisissa dokumenteissa näkyy ja päättäjien suista kuuluu tuttua vanhaa jargonia. Syitä, joiden taakse piiloutua, voikin olla monia. Tärkeää on tiedostaa, että jokainen meistä voi kuitenkin tehdä ideologisen päätöksen kunnioittavasta ja sensitiivisestä viestimisestä. Muutos voi lähteä meistä ja tarttua ympärillä oleviin!

Kirjoittaja Vlada Petrovskaja on vuodesta 2010 alkaen työskennellyt vieraskielisiä ja etnisiä vähemmistöjä koskevien asioiden kanssa sekä asunnottomuusilmiön parissa vuodesta 2014 asti. Hän on tarkastellut osallisuusperiaatetta järjestötyössä ja asunnottomuuskentällä tehtävää kokemuksella vaikuttamista. Hän on kiinnostunut kaupungistumisesta ja palvelujärjestelmän kestävästä kehittämisestä. Syrjimättömyys, tasa-arvo, esteettömyys sekä inhimillinen turvallisuus ovat hänelle tinkimättömiä arvoja julkisen tilan rakentamisessa.

                                                              

Vieritä ylös